Eilen olikin tapahtumarikas päivä. Heräilemisen jälkeen käväisin Anttilassa hakemassa Sonata Arctican uuden The Last Amazing Grays -sinkun, minkä jälkeen menin äidin luona käymään. Syötiin, katsottiin telkkaria, korjasin tietokoneen ja asensin yhden kattolampun (koska pituusgeenit olen perinyt isältä onneksi osittain). Kuuden jälkeen lähdettiin katsomaan kaupungin työntekijöiden yksityistilaisuuteen (olin siis avec) Annika Eklundin ja Juha Tapion yhteiskeikkaa.

Areenalla oli istumapaikat. Hetkonen, siis mitä?! Artistin näkökulmasta ajatellen mulla varmasti ainakin itsellä häiritsis sikana, jos yleisö istuis penkeillä. Tietty suurin osa yleisöstä oli jotain +35-vuotiaita, eikä varmasti kaikki olis jaksanu seisoa, mutta hei haloo. Lisäksi Eklund nieli sanojen loppuja, ja lauloi välillä liian kaukana mikistä. Naisella on vahva ääni, mutta lavakarisma puuttuu. Ja ilmeisesti hänen käsityksensä välispiikistä on "Tän biisin on säveltäny ____, tää on ____". Onneksi Juha Tapio pelasti tilanteen ja aloitti keikkansa kertomalla, että saa toki tulla lavan eteenkin seisomaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun lavan eteen ei olisi enää edes mahtunut. Toisin kuin Eklundilta, Tapiolta sentään löytyi välispiikkitaidot ja yhteys yleisöön.

Olisin ottanut kuvia, mutta melkein itken verisiä kyyneleitäni kamerani kanssa, joka on tarkoitettu liikkumattomille kohteille, liikkumattomalta alustalta. Ei siis mitään mahdollisuutta, että sillä saisi kuvia keikoilta tai eläimistä. Ulkomaanreissuiltakin olen onnistunut ottamaan kuvia vain lähinnä rakennuksista. Voisi alkaa säästämään rahaa uuteen kameraan ja heittää tuolla vesilintua.

Pst, olisi kiva tietää, kuka/ketkä tätä blogia edes lukevat :)