En sano muuta, kuin että nyt on pasmat sekaisin. Joka ikinen syksy kaikilla on jotain sosiaalisia ongelmia, sivusta olen joutunut seuraamaan tahtojen taistoa ja sitä, kun ihmistä katsotaan kuin ruttoa. Itse olen vain epäselvillä vesillä, mistä tahtoisin päästä auringonlaskuiseen horisonttiin seilaamaan. Kunpa kaikki selkenisi.

Minulla on orjia. Tulisitko käymään? No kyllähän mä voisin. Laittaisitko verhot ikkunaan kun en itse yllä? Tekopirteä, nätti hymy. Voin kai mä neki laittaa. Tiskaisitko? Tekopirteä, nätti hymy. No jos nyt tämän kerran. Eiväthän ne toki ilmaisia ole, mutta niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Jotkut kutsuvat näitä orjiani myös miehiksi, mutta minulle he ovat ystäviä, jotka tulevat apuun jos pyytää nätisti.

Toisaalta minusta on tullut liian kiltti. Kanaemo. En tosin ikinä halua lapsia. Mutta "a friend in need is a friend indeed". Ystäviä olen aina valmis auttamaan, eikö kaikkien pitäisi olla? Jos jollakulla ahdistaa, olkapäätä ja nenäliinoja saa lainata. Jos kotona ei mene hyvin, yöpaikkakin löytyy. Horoskoopilleni ominaisesti olen todella hyvä ystävä, mutta hyvin petollinen vihollinen.

Bekin piirteet ehkä näkyisivät silti paremmin, jos en olisi niin laiska. Laiska tyhmä ja saamaton, kuten Samuli Putro asian ilmaisisi. Onneksi kohta on loma. Ei kyllä vaikuta paljoa tekemisiini, mutta ainakaan velvollisuudet eivät kutsu niin suurissa määrin. Voisin harkita ryhdistäytymistä, siinäpä vasta uuden vuoden lupaus.

Love can be like poetry of demons, or maybe God loves complex irony?