Tuossa tämän kevään tekstitaidon tehtäviä selaillessani huomasin, että sananvapaus oli aika ennalta-arvattava teema. Täytynee olla kuulolla uutisista ennen kuin itse kirjoitan äidinkielen. Ja ilmeisesti myös sellaiset tehtävät ovat suosittuja, että on joku pohjateksti (vaikkapa pätkä kirjasta tms), ja sitten on sitä arvostelevia tekstejä tai muuta vastaavaa. Näitä täytyy sitten harjoitella.

Tällä hetkellä yritän vain poimiskella hyviä fraaseja, mitä voisi käyttää englannin esseessä, plus harjoitella pikkusanoja ja muuta tarpeellista. Pitää etsiä vanhoja kirjallisia osioita ja harjoitella niitä.

Kääpiöhamsteri nukkuu juoksupyörässään.

Ainoat asiat, joita jään tästä talosta kaipaamaan kun muutan joululomalla pois, ovat vaatehuone ja naapurin täti, joka laittaa aina todella hyväntuoksuista ruokaa. Aina aamuisinkin kouluun lähtiessä sieltä saattaa tulla tuoreiden sämpylöiden tai hirvenkäristyksen tuoksu. Mitä en jää kaipaamaan on yläkerran naisia pieksävän naapurin aamuherätykset ja alakerran naapurin ABBA-bileet. Onneksi uudessa asunnossa naapurit ovat kaikki vanhoja mummoja ja todennäköisesti joudun kärsimään pullantuoksuisista huomenista seuraavan vähintään vuoden ajan.

Hamsterinpoikaset ovat kasvaneet hurjasti ja nyt ne jo ihan näyttävätkin pieniltä talvikoilta. Seitsemästä karvakasasta tämänhetkisten laskelmien mukaan neljä on tyttöjä ja kaksi pojista on safiirin värisiä, kun muut ovat normaali talvikkoja. Kuvia en voi tarjota, sillä kakarat ovat jo niin hirmuvauhdissa nukkumisen ulkopuolella, että neljä vuotta vanha kamerani ei pysy vauhdissa mukana. Tappelua syntyy siitä, kuka saa viimeisen herkkupalan ja kuka saa seuraavaksi juosta juoksupyörässä - viimeisen kanssa on päädytty demokraattiseen kompromissiin, että ängetään kaikki samaan aikaan juoksupyörään ja yritetään epäonnisesti saada se liikkeelle. Suunta on monesti ollut sama, mutta jostain kumman syystä se ei silti vain pyöri ;)

Kävin myös katsomassa Rare Exports -leffan. Päähenkilö oli suloinen poika, näin pohjoisen ihmisenä myötäelin huumorin lisäksi kaiken muunkin ja taru joulupukista laitettiin kyllä aika lailla uusiksi, mutta hyvällä lailla. Suosittelen lämpimästi, jos haluaa tietää, miten pukki voi keretä tuhansiin paikkoihin yhden yön aikana :D

Näiden sanojen saattelemana leppoisaa joulunodotusta kaikille!

Kaupungin yleinen jouluilme ahdistaa. En pidä joulusta ja elämme vielä marraskuuta, mutta silti joka paikka toitottaa joulun kaupallista sanomaa. En tiedä, pidänkö edes siitä kristillisestä ajatuksesta, mutta en ainakaan tästä kaupallisesta. Kokonaisuudessaankin joulu aiheuttaa ihmisille vain harmaita hiuksia, stressiä ja tappelua. Ahdistaa myös, kun jopa äitini kyselee jo, missä vietän jouluni. En mitä tiedä, eikä minun vielä marraskuussa kai kuulu tietääkään?!

Joululahjat ovat toinen asia. En jaksa innostua niin paljon, että alkaisin väsätä ihmisille ihan oikeita lahjoja. Tuskin saan itsekään mitään, mutta ajattelin kuitenkin kaiken varalta leipoa keksejä. Käärin ne sitten vaikka sellofaaniin tai muuhun vastaavaan ja annan lahjaksi, jos joku minut (iloisesti) yllättää. Ajattelin itse, että uhraan osan vähäisistä rahoistani ja ostan lahjan keräykseen, jonka "tuotto" menee lapsille, joiden perhe elää toimeentulotuen piirissä. Myös toisenlainenlahja.fi kävi mielessäni, sillä sain toissavuonna ystävältäni lahjaksi tiedon, että hän oli lahjoittanut afrikkalaisille lapsille leluja. Haastan siis kaikki lukijatkin edes harkitsemaan, voisiko jonkun joululahjan korvata tällaisella lahjalla, joka varmasti tulisi suurempaan tarpeeseen? Voin omalta kohdaltani myös kertoa, että tämä lahja on sellainen, joka muistuu mieleen parhaiten, kun kysytään, mitä olen saanut joululahjaksi. Siispä lahjan kaikki vastaanottajat ovat lahjasta mielissään.

Näillä saatesanoilla, hauskaa joulukuuta kaikille. Yrittäkää selvitä jouluostosruuhkista sekä tästä ylenpalttisesta kaupallisuudesta ja punaisesta väristä.

Mikä tahansa onkin syynä tälle mummoveskalle, ei sitä silti tarvitsisi aina tökkiä kylkeen tai tunkea perseeseeni jokaikisessä jonossa, laukun syvyys perseessäni ei ole suhteellinen jonon etenemisnopeuteen.

Olen puhunut.

• 200 g piparkakkuja
• n. 75 g margariinia

• 200 g tuorejuustoa (maustamatonta, mutta miksipä joku erikoisempikaan ei kävisi)
• 2,5 dl vispikermaa
• 5 liivatelehteä (voi korvata jauheella kun lukee mittasuhteen purkista)
• 2 tl vanilliinisokeria
• ½ dl sokeria
• halutessasi myös n. 2 tl piparkakkumaustetta

• 5 dl glögiä
• 4 liivatetta

1. Murskaa piparit yleiskoneella tai käsin. Sulata margariini, lisää murskaan ja painele irtopohjavuokaan. Vuoan pohja kannattaa vuorata leivinpaperilla, säästyy tiskaukselta ja kakku on helpompi siirtää lautaselle. Laita vuoka jääkaappiin.
2. Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto, vatkaa notkeaksi seokseksi. Lisää sokeri, vanilliinisokeri ja piparkakkumauste.
3. Keitä kattilassa tilkka vettä. Laita kiehuvaan veteen ensin kylmässä vedessä luonneet liivatelehdet. Kaada seos tuorejuusto-kermaseokseen, sekoita ja lisää piparkakkupohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin.
4. Kiilteen kanssa on tärkeää, että neste on jäähtynyt riittävästi, ennen kuin kaadat sen kakun päälle. Muuten keskimmäisen kerroksen vaalea neste sulaa ja nousee glögikiilteen sekaan. Liota liivatelehtiä kylmässä nesteessä n. 5 minuuttia. Keitä glögiä kattilassa niin kauan, että höyryä alkaa nousta. Lisää joukkoon liivatelehdet, joista olet puristanut pois ylimääräisen veden. Keitä hetki ja ota pois liedeltä. Kun neste on jäähtynyt tarpeeksi (mutta ei vielä alkanut hyytyä), kaada se kakun päälle ja laita kakku jääkaappiin useaksi tunniksi, mielellään yön yli.

Kuvaa minulla ei tästä luomuksesta ole, mutta jos haluaa koristella niin jonkinlainen piparkakkumurska tms. kävisi varmasti kakun päälle oikein hyvin! :)

Ukki joutui isänpäivänä sairaalaan keuhkokuumeen takia. Eilen isäni soitti ja sanoi, että on viimeiset hetket mennä häntä katsomaan ja kysyi, haluanko lähteä. Pyrin pitämään periaatteen, että en halua nähdä vanhaa, kituvaa ihmistä vaan mieluummin muistan ihmisen terveenä ja iloisena. Ukki on vielä sen verran dementoitunut, ettei varmaan edes olisi muistanut, kuka olen. Vielä se siellä sairaalassa ilmeisesti porskuttaa menemään, kun mitään ei ole kuulunut. Kaksi ja puoli vuotta sitten hän oli myös sairaalassa ja isän mukaan "veteli viimeisiään", mutta sitkasta tuo isän puolen suku näyttää olevan.

Minulla ei ole vielä minkäänlaisia urasuunnitelmia. Yritin yliopistollakin tähystellä eri aloja, mutta päädyin vaan löytämään mupuselle mahdollisen jatko-opintopaikan. Ajattelen itse olevani palvelualtis, mutta en haluaisi työskennellä ravintola-alalla enkä lähihoidon parissa. Nuoriso-ohjaajakin on vähän niin ja näin. Toisaalta minua kiehtoo ajatus rakennuksista, kodista ja sisustamisesta. Arkkitehdiksi ei minusta ole, sen verran huono olen matematiikassa.

Greyn Anatomian viides tuotantokausi on kamalan surullinen! Olen itkenyt ensimmäisten kahdeksan jakson aikana vähintään kerran per jakso (taisi olla se aika kuusta kun söin myös suklaata samalla..?) ja nauranut vain kerran, kun O'Malley vei sydänvikaisen pojan tutustumaan väärään leikkaussaliin. Yleensä pidän iloisista sarjoista, mutta Greyn Anatomia tekee poikkeuksen, ja loistavan sellaisen. Ostan kyllä enemmänkin tuotantokausia jatkossa.

Nyt alan pelailemaan Bejeweled Blitziä (ihan hiton koukuttava peli!) ja ehkä katson pari jaksoa GA:ta, ennen kuin lähden mupusen luo evakkoon. Lisää uutisia pyöristyneestä kääpiöhamsterista seuraavassa päivityksessä, stay tuned ;)

Viikon päästä saattaisi syntyä kääpiöhamsterin pentuja, jos tuuri käy. Saa nähdä, mitä tapahtuu :) Pitäisi varmaan siirtää hamsterin häkki hieman hiljaisempaan paikkaan ja viettää enemmän aikaa mupusen luona, ihan vain vauvanhoitorauhan takaamiseksi.

Luin eräästä toisesta blogista, että Machinae Supremacy on julkaissut uuden levyn. Kerran läpikuuntelun jälkeen löysin jo uuden lempibiisin, Indiscriminate Murder is Counter-Productive. Nimi on vähän hassu, mutta itse biisi on mukavan rempseä. Linkki biisin youtube-versioon löytyy tästä. Laittaisin mielelläni koko videon tähän, mutta olen sen verran osaamaton, ettei kyseinen toiminto minulta onnistu.

Viime aikoina en ole katsonut kamalasti elokuvia, kun on ollut niin paljon muutakin hommaa (olin jopa töissä! :D), mutta sitäkin enemmän olen katsonut Muumilaakson tarinoita. Eräs kaverini ystävällisesti poltti ne kaikki minulle dvd:lle ♥ Lisäksi ostin Greyn Anatomian 1. ja 5. tuotantokauden. 1. tuotantokausi oli Citymarketissa 9,90e, ihan vain Birdielle tiedoksi ;) Ajattelin kyttäillä muutkin kaudet tässä joskus itselleni, vaikka minua häiritsee, kun 2. kausi on kahdessa osassa ja nuo ei-pahviset versiot sitten pistää silmään sieltä dvd-hyllystä. 1. tuottiskin oli muovinen, mutta eiköhän se noinkin mene. Noissa boxeissa huomaa hinnan laskun helposti, kun lähtöhinta on 50e ja laskee helposti 15-10 euroon O.o Lisäksi Citymarketista tarttui mukaan Princess Mononoke ja Laputa, linna taivaalla. Mononoke on aivan ihana leffa, saa nähdä mitä pidän saman tekijän Laputasta n__n

Pahoittelen hymiöiden käyttöä, mutta kun koulussa ei ole vähään aikaan tarvinut kirjoittaa asiatekstiä ja olen vain istunut paljon mesessä :D

Naapurini viettävät joskus perjantai-iltaisin juhlia asunnossaan, ja musiikki basson kera kuuluu oikein rankalla kädellä. Eihän siinä mitään, kunhan tiedostavat, että hiljaisuus tulee klo 23:00. Aina, jos itse pidän illanistujaisia, pidän huolen, että porukka lähtee joko baariin tai koteihinsa, tai sitten hiljenee siihen kellonaikaan mennessä. Kun naapuri möykkää tuon ajan jälkeen, ei ole mukavaa mennä ovelle valittamaan asiasta. Eilen tehosi oikein mukavasti, kun hyppäsi pari kertaa kantapäät edellä lattiaan. Jos basson jytke kuuluu tänne, varmasti hyppely kuuluu alakertaan. Yläkerran asukkaan puhelimen värinähälytyskin kuuluu tänne, äänieristys loistaa poissaolollaan. Musiikki hiljeni alle minuutissa, ja saimme mennä unten maille mupusen kanssa.

Olen hiljalleen huomannut, että pidän musiikissa paljon etnisistä vaikutteista. Mikään ei tee metallista tai rockista eeppisempää kuin viulu tai joku muu soitin, jonka ei oleta kuuluvan kyseisessä biisissä. Viulu ja syntikka tekevät ihmeitä mille tahansa metallikappaleelle. Uusimpia etnisyyteen taipuvia artistilöytöjä ovat Dropkick Murphys ja Flogging Molly. Noin metallin puolelta suosin paljolti suomalaista, esimerkiksi Turisasta. Ulkomaalaisista Rhapsody (of Fire) on yksi suosikeistani. Kuunnelkaa toki :)

Minulle tarjottiin tänään kahta kesyrottaa. Saisin ne ilmaiseksi, mutta minulla on pieni pelko, että ne syövät kaikki sähköjohdot (joita talossa on paljon, ja etenkin näkyvillä). Kuulemma ovat nykyiseltä omistajalta syöneet viitisen johtoa. Pitänee vielä harkita, lemmikkinä ne olisivat mielenkiintoisia ja jos keksisi niille jotain muita virikkeitä, kuin johtojen syömisen. Jos ottaisin nämä sievät otukset ainakin koeajalle, lupasin pitää niitä muutenkin siihen asti, kunnes uusi koti löytyy.

Perhesuhteet ovat jännä asia. Onko kukaan muu huomannut, että välit sisarukseen/sisaruksiin ovat lämmenneet, kun on muuttanut pois kotoa? Pikkusiskostani, joka oli ennen täysin sietämätön tapaus, on tullut ihan siedettävä näiden parin vuoden aikana. Hänelle pystyy jopa kertomaan asioita ja hänen kanssansa voi viettää aikaa, mutta joskus hän on edelleen sietämätön (sisarusten kirous, ehkäpä?). Pari päivää sitten, tullessani äidin luo hän kysyi, minkä ikäinen olin, kun muutin pois kotoa. Sanoin, että sillä ei ole väliä, vaan sillä, että en jaksanut kuunnella teidän tappeluanne, minulla ei ollut opiskelu- tai nukkumisrauhaa ja välimatka kaupunkiin oli liian pitkä. Kaiken lisäksi siskoni on osittain epäluotettava. Hän kyllä pitää salaisuudet, mutta joskus päästettyäni minut luokseni istumaan tietokoneelle kun en itse ollut kotona, hän söi jääkaappini tyhjäksi. Tämän jälkeen en päästänyt häntä vähään aikaan kylään uudestaan, ja kun päästin, hän oli syönyt taas ruokani ja jäätelöt kaupan päälle (R.I.P. Ben & Jerry's Strawberry Cheesecake). Oli kuulemma vielä pyytänyt äidiltä luvan, saako syödä ne. Jäätelöön äiti ei kuulemma ollut antanut edes lupaa. Kuten jo aikaisemmin totesin, epäluotettava ihminen on aina epäluotettava, joten siskoni ei enää tule tänne, ellen itse ole kotona.

Ei kai minulla muuta asiaa ollutkaan tällä kertaa. Syysloma vetelee viimeisiään, ja kouluhommia olisi kiitettävästi rästissä (puhumattakaan uusintakokeista). Otin muka itseäni niskasta kiinni ja aloin lukea Seitsemää veljestä, mutta ukilta saamani painos on vuodelta 1923, ja kirjaimien ymmärtäminen tuottaa lievästi vaikeuksia. Niin ja surffareiden kanssa oli mukava ilta, toinen heistä olikin suomalainen tyttö ja pojalla oli hauska aksentti. Sana going kuulosti lähinnä äänteeltä koink.

Toisaalta ymmärrän joitain perusteluja: Raamatussa kielletään tiettyjä asioita, kuten miesten välinen seksuaalinen kanssakäyminen, mutta onhan siellä monia muitakin käskyjä, joita ei nykypäivänä totella? Todisteena eräs lehtiartikkeli:

Tämä itsessään jo todistaa, että kaikkia Raamatun ohjeita ja käskyjä ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Yksi käskyistä kuului "täyttäkää maa", joten ehkä tästä syystä tuohon aikaan ei arvostettu homosuhteita. Toisaalta esim. lesboista ei puhuta mitään, koska ilmeisesti lesbosuhteita ei tuohon aikaan ollut? Nykyaikana maailman ylikansoittuminen alkaa olla jo ongelma, joten eikö homous olisi vain suotavaa? Toisaalta myös monet heteropariskunnat, jotka hankkivat lapsen, hankkivat sellaisen Kiinasta eivätkä vaikkapa omista geeneistänsä.

Toisaalta ihmettelen myös homoparien halua saada kirkkohäät tai kirkon siunaus. Jos olisin homoseksuaali ja uskoisin, että Jumala sallisi homoseksuaalisuuteni, mutta kirkko ei suostuisi minua vihkimään, pyytäisin siunauksen suhteelle Jumalalta itseltään - jokainen ihminenhän voi olla itse yhteydessä Jumalaan, ei se ole pappien etuoikeus. Toisaalta, kun maistraatissakin voi mennä naimisiin, naimisiinmeno ei enää ole niin uskonnollinen asia kuin mitä se oli ennen - mikseivät siis homoseksuaalit voisi mennä naimisiin maistraatissa? Vai pitäisikö kirkkoon kuulumattomien heteroparienkin rekisteröidä suhteensa naimisiinmenon sijaan, tasa-arvon nimissä?

Päivi Räsänen, tämä homoavioliittoja jyrkästi vastustava poliitikko toteaa kuitenkin, ettei homous ole sairaus, missä hän on oikeassa. Hän kuitenkin väittää homoutta kehityksen häiriöksi (IS 19/10/2010), mikä minusta ei ole totta. Poikkeus normista ei aina ole häiriö. Tutkimusten mukaan jokainen ihminen syntyy biseksuaaliksi, mutta ympäristö vaikuttaa siihen, tuleeko hänen seksuaalinen suuntautumisensa muuttumaan. Nykymaailma on hyväksyvämpi, ja homoseksuaaleja on nykyisin varmasti enemmän kuin esim. 1800-luvulla. Ehkä siis kirkonkin pitäisi tulla tässä asiassa nykyaikaa vastaan jotenkin? Vaikka avioliitto säilyisikin miehen ja naisen välisenä asiana, minin mielestäni kirkko voisi sentään siunata homoparien liitot.

Mielestäni koko asia on osittain huvittava, mutta toisaalta mielenkiintoinen pohdiskelun aihe: missä menee sen raja, mitä pitäisi totella kirjaimellisesti ja mikä pitäisi ottaa huomioon kulttuurillisessa kontekstissaan, ei-niin-kirjaimellisesti?

Pahoittelen hieman poukkoilevaa tekstiä ja sitä, että ajatukset eivät ole aivan järjestyksessä tekstissäni. Näin minä kuitenkin ajattelen tästä ajankohtaisesta asiasta.

Pst, sivuun päivitetty laatikko, josta löydätte joitain katselemiani leffoja.

Oma kokemukseni sivustosta on täysin positiivinen. Asuinkaupunkini on sellainen, että majoituspyyntöjä satelee eritoten talviaikaan paljon, joten ei muuta kuin valikoimaan mieluisimmat sohvasurffarit joukosta - kaikkia ei tietenkään tarvitse majoittaa, ellei halua. Usein surffaajat tarjoavat ruuan tai vaikkapa siivoavat. Näin voi helposti myös tutustua makuihin maailmalta. Itse olen syönyt pastaa herkkusienikastikkeella ja ehkä kaikkien aikojen parasta pasta bolognesea surffarin tarjoilemalla. Myös tiskivuori katoaa surffarin vierailun aikana mukavasti :)

Ensimmäinen majoittamani surffaaja oli kotoisin Australiasta, tosin hän ei ollut oikea surffari. Hän kertoi, että australialaisilla nuorilla on tapana kerätä rahaa ja lähteä maailmalle pitkäksikin aikaa. Poika itse oli säästänyt puolitoista vuotta rahojaan esim. istumalla tien reunassa laskien ohikulkevia rekkoja. Hän oli vasta matkansa alussa, joten hänellä ei ollut vielä suuria tarinoita kerrottavanaan, mutta facebook-ystävänä pystyn seurailemaan hänen matkojaan kuvien muodossa.

Moni surffareista on reilaus-tyylillä matkallaan, matkustaen useammassa paikassa kerralla ja mahdollisesti myös työskennellen matkansa aikana. Singaporelainen nainen oli matkannut jo lähes kirjaimellisesti koko Aasian ympäri, ja aloitti matkansa Euroopan sisällä minun luotani. Singaporessa puuro tarkoittaa kana-riisi-kananmunakeittoa, näin teitä informoidakseni. Ei ihmekään että hän ihmetteli, kun kerroin meidän syövän joskus puuromme hillon ja sokerin kanssa. Surffareille on mukava näyttää paikkoja, sillä siten tutustuu myös omaan kaupunkiinsa parhaiten. Matkailualan ammattikaan ei olisi huono idea.

Kerran majoitin myös erään yliopiston vaihto-oppilaan, joka halusi nähdä Suomea laajemmin kuin pelkän yliopistokaupunkinsa. Olin tuolloin kipeänä, mutta kyseinen henkilö käski minun pysyä sängyn pohjalla, kokkasi, tiskasi ja siivosi. Silloin tajusin, että ei tämä majoittamistouhu mitenkään huono homma ole. Majoitin myös erään miehen, joka aikoi pyöräillä Nordkapista Afrikan eteläkärkeen. Miehestä oli myös juttua eri lehdissä ja tunsin iloa, kun hän niissä kiitteli sitä, miten ystävällisiä paikalliset ihmiset ovat olleet.

Seuraavaksi luokseni on tulossa Hong Kongista kotoisin oleva, Saksassa vuoden päivät asustellut nainen ystävänsä kanssa. Olen törmännyt moneen aasialaiseen naiseen, jotka ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä ja muuttaneet ulkomaille tai lähteneet yksin matkustelemaan. Kulttuurillisen konteksin tuntien voin kehua, miten rohkeita nämä naiset ovat. Toivottavasti jatkavatkin niin! Näiden naisten jälkeen tulee kaksi ranskalaista naista, joista toinen juontaa ranskalaista matkailuohjelmaa. Jännittävää! Eräs maltalainen mies olisi tullut myöskin, mutta saapuminen olisi ollut päällekäin toisten kanssa. Harmi, sillä tämä herrasmies oli syötävän suloinen! :D