Minulle tuottaa suurta iloa se, kun joku ihminen tulee vastaan kadulla kulkien samaa puolta, ja molemmat alkavat väistää samaan suuntaan. Monesti myös useamman kerran. Suloinen hymy herralla oli.

Tänään meni sähköt tunnin ajaksi. Koulussa. Opettaja ei voinut opettaa joten painelimme kotiin. Koko keskustasta mennyt sähköt. Yritin päästä hissillä kerrostaloasuntooni. Kävelin sitten pimeässä rappukäytävässä, pää meni sekasi kierreportaissa ku päädyin kerrosta alempana miettimään, keitä asunnossani on ja miksi minulla on ovisilmä. Piti laittaa ruokaa mutta varatoimenpiteenä päädyin tyhjentämään jäätelöpurkin jämät pakkasesta.

Rehellisesti, kuka tunnistaa itsensä seuraavassa: "En voi istua koneella kun sähköt meni, siispä alan katsoa telkkaria". Ja joka välissä pitäs yrittää laittaa valoja päälle. Sähkökatkoksen aikaan testasin, joko sähköt toimii ja äidin älynväläys "Kyllä näet lukea ilmanki valoa" piristi päivää. Mihin tämä maailma on menossa, ei kyllä pärjättäis ilman sähköjä.

Kävin kouluttautumassa eli värittelemässä vihkon kannesta joka toista ruutua hienolla uudella mainonnallisessa kuivamustekynälläni. Ei ole minun juttuni se kurssi. Kaverin kanssa ihmeteltiin keskustaa illalla ja kirosin kun hän sai unelma-asunnon sieltä missä tahtoisin asua, vuokra 20€ enemmän kuin minulla. Ja tämä kämppä on takuulla ylihinnoiteltu.

Melkein nukahdin juuri koneen ääreen. Siispä menen nukkumaan. Tai syön ensin. Sitten menen nukkumaan. Ehkä luen vähän kirjaa, mutta vain vähäsen.