Ja koska blogini alustan nimi on sopivasti vuodatus, niin saanen vuodattaa nyt nenän täydeltä räkää näppäimistölleni.

Viikonloppu kului mukavasti, rattoisasti ja aivan loistavasti leireillessä mitä ihanimpien ihmisten kanssa. Sain selkähieronnan, joka johti selkäni epäjumitukseen ja loppujen lopuksi tunteeseen, kuin selässäni olisi sata pientä mustelmaa. Täytynee joskus ottaa uusiksi. Oli hyvin vaikeaa valita, miten jotain ihmistä kuvailisi, kun niin moni väite olisi osunut oikeaan. Rehellinen, välittävä, täynnä energiaa, hyvä ystävä. Tärkeä siitä listasta puuttui.

Lämmitys on täysillä, mutta tärisen silti. Nenäliinat ovat hukassa, enkä tiedä, kasvatanko kohta kärsän ja saparon. Poika yritti käskeä ostamaan kuumemittaria ja soittamaan lääkärille. Menen toki tässä kunnossa talsimaan apteekkiin. Eli en. Ja soitan toki lääkärille, jolle jo muutenkin tulee paljon soittoja kysellen, onko heillä sikainfluenssa vaiko ihan tavallinen syysflunssa. Eli vielä kerran en.

Virun siis koko syyslomani sängyn pohjalla ja poden sekä itsesääliä että äärimmäistä vittuuntuneisuutta epäonnistuneiden suunnitelmien takia.

Np: Zen Café - Antaa vituttaa