Vielä viime vuonna mietin, miten eräs ei ollut viiden vuoden ystävyyden aikana tajunnut, miten hyvin meidän henkilökemiamme pelaavat yhteen. Kyllä ne pelaavat vieläkin, mutta olen melko onnellinen huomattuani kaikenlaisia ärsyttäviä asioita hänessä. Suurimpana, ei osaa huolehtia itsestään.

Nykyinen poika omaa myös melko huonot elämäntavat. En jotenkin osaa enää luottaa oikein keneenkään, häneen ehkä osaisinkin mutta poika toimii silti jotenkin niin sinisilmäisesti. Pojan kanssa on helppo olla 'epävakavasti', mutta silti jotenkin ahdistaa ja tämä ei ole oikein. Argh. Ja kaksi hyvälaatuisempaa ehdokasta eivät enää ole sinkkuja, ylläriboonus, kuka arvasi.

Sydämeni taas sain särkymään,
miksen koskaan opi virheistäin
Kipua kai tarvii jokainen,
jotta tietäis kun on onnellinen

Meren tuoksu mut virvoittaa
Vaan tunteistain en otetta saa