Liisa Ihmemaassa. Siinä vasta loistava leffa, joka kannattaa käväistä katsomassa. Olen aina rakastanut Tim Burtonin leffoja, eikä tämäkään jättänyt kylmäksi. Nimestä poiketen leffa keskittyy kuitenkin aika paljon Lewis Carrollin kirjaan Through the Looking Glass eikä niinkään Alice in Wonderlandiin. Leffassahan Liisa on jo vanhempi. Olen lukenut Alice in Wonderlandin englanniksi, joten oli hieman vaikea ymmärtää suomisubeista mitään joten lähinnä kuuntelin kaikki sanat. Etenkin tämän teoksen sanastossa tulee kielimuuri helposti vastaan, sillä Carroll on keksinyt paljon täysin omia sanoja tarinaa kirjoittaessaan - hyvänä esimerkkinä tästä Jabberwocky.

Näyttelijät taisivat hommansa, etenkin Burtonin luottokaartiin kuuluvat Johnny Depp ja Helena Bonham-Carter. Anne Hathaway teki aiemmista rooleistaan poikkeavan roolisuorituksen, mutta hänkin taitava näyttelijä. Ehkä hieman nauratti kun tajusin Alan Rickmanin dubbaavan sitä perhosentoukkaotusta (caterpillar), mutta tämä ei todellakaan ole ainoa naurattava asia elokuvassa. Burton suhtautuu vanhaan klassikkoteokseen omalla makaaberin humoristisella tavallaan, mikä tuo tietyn lisän itse tarinaan. Näin elokuva myy myös vähän vanhemmallekin yleisölle lastentarina-imagostaan huolimatta. Suosittelen lämpimästi. Mainittakoon vielä, että Liisa Ihmemaassa teki ensimmäisen viikonloppunsa aikana suuremmat lipputulot kuin Avatar.

 

Vietin viikonlopun kaverieni kanssa korvessa syöden hyvää ruokaa, nautiskellen hyviä likööreitä ja nauttien kauniista säästä. Pakko ottaa joskus uusiksi. Ehkä vähän erissä porukassa, pari voisi jättää pois tahi vaihtaa toisiin ihmisiin. Kaikesta huolimatta oli silti mukavaa, Rappakalja on muuten hyvä peli.

Nyt turvottaa. Enkä edelleenkään tiedä, mitä eroa on variksella ja kirjoituspöydällä.