Sanotaan, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta. Minun kohdallani tämä pätee suklaan kanssa. Tosin käänteisesti. Heti, kun syön vähänkin suklaata, normaalisti hyvin kuiva naamani rasvoittuu. Yritä siinä sitten hoitaa kuivaa ihoa, joka kukkii finnejä. Myöskään erään nimeltämainitsemattoman amerikkalaisen pikaruokaketjun ruoka ei tee hyvää iholleni. Onneksi en kyllä syökään siellä kuin hyvin harvoin, enkä kyllä suklaatakaan kuluta paljoa. Ehkä parasta syömääni suklaata oli Lontoon eläintarvasta ostettu Tiikerisuklaa, a chocolate bar that bites back. Se oli valkosuklaata crispillä ja hitusella sitruunanmakua. Nammm ♥

Kun muuttaa pois kotoa, huomaa pian, että äiti on rakkaus. Joillain ihmisillä se voi toki olla isäkin, minun kohdallani äiti. Jos rahat on vähissä, voi häneltä lainata rahaa tai mikä parempaa kun äiti, joka ilmestyy yllätysvisiitille ruokakassin kanssa ja haluaa sekä tiskata että imuroida. Tänäänkin kaupan kassalla totesin itsekseni, että äidinrakkaus on ilmeisesti hyvin vahvaa tavaraa, sillä se kestää, vaikka ei olisi tehnyt mitään ansaitakseen sen. Jos minusta joskus tulee äiti, toivon, että itse kykenisin vastaavaan.

Tänään myös realisoitui osittain se tosiasia, että poikaystäväni lähtee ensikesänä armeijaan. Kutsunnoista tuli päätös, että poika lähtee toiselle paikkakunnalle. Onneksi junamatka ei kuitenkaan ole pitkä ja se taitaa olla ilmainenkin, joten eiköhän se jotenkin puoli vuotta mene. Minulla on kuitenkin kirjoitukset juuri silloin, saanpahan ainakin lukea rauhassa :D

Ei minulla muuta. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)