Tämän homoillan ja siitä seuranneen kirkostaeroamisbuumin seurauksena itsekin olen miettinyt tätä kirkon ongelmaa: salliako homoavioliitot? Minun mielestäni asia on niin, että ylin päätäntävalta on Jumalalla - kirkko on vain ihmisten kehittämä instituutio. Raamatussakin mainitaan, että Jumala on se, joka tuomitsee - siksi esimerkiksi rikolliset ja muut vastaavat ovat kirkkoon tervetulleita. Eikö siis kirkko voisi vihkiä homotkin avioliittoon, sillä viimekädessä Jumala on se, joka heidät sitten tuomitsee?

Toisaalta ymmärrän joitain perusteluja: Raamatussa kielletään tiettyjä asioita, kuten miesten välinen seksuaalinen kanssakäyminen, mutta onhan siellä monia muitakin käskyjä, joita ei nykypäivänä totella? Todisteena eräs lehtiartikkeli:

Tämä itsessään jo todistaa, että kaikkia Raamatun ohjeita ja käskyjä ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Yksi käskyistä kuului "täyttäkää maa", joten ehkä tästä syystä tuohon aikaan ei arvostettu homosuhteita. Toisaalta esim. lesboista ei puhuta mitään, koska ilmeisesti lesbosuhteita ei tuohon aikaan ollut? Nykyaikana maailman ylikansoittuminen alkaa olla jo ongelma, joten eikö homous olisi vain suotavaa? Toisaalta myös monet heteropariskunnat, jotka hankkivat lapsen, hankkivat sellaisen Kiinasta eivätkä vaikkapa omista geeneistänsä.

Toisaalta ihmettelen myös homoparien halua saada kirkkohäät tai kirkon siunaus. Jos olisin homoseksuaali ja uskoisin, että Jumala sallisi homoseksuaalisuuteni, mutta kirkko ei suostuisi minua vihkimään, pyytäisin siunauksen suhteelle Jumalalta itseltään - jokainen ihminenhän voi olla itse yhteydessä Jumalaan, ei se ole pappien etuoikeus. Toisaalta, kun maistraatissakin voi mennä naimisiin, naimisiinmeno ei enää ole niin uskonnollinen asia kuin mitä se oli ennen - mikseivät siis homoseksuaalit voisi mennä naimisiin maistraatissa? Vai pitäisikö kirkkoon kuulumattomien heteroparienkin rekisteröidä suhteensa naimisiinmenon sijaan, tasa-arvon nimissä?

Päivi Räsänen, tämä homoavioliittoja jyrkästi vastustava poliitikko toteaa kuitenkin, ettei homous ole sairaus, missä hän on oikeassa. Hän kuitenkin väittää homoutta kehityksen häiriöksi (IS 19/10/2010), mikä minusta ei ole totta. Poikkeus normista ei aina ole häiriö. Tutkimusten mukaan jokainen ihminen syntyy biseksuaaliksi, mutta ympäristö vaikuttaa siihen, tuleeko hänen seksuaalinen suuntautumisensa muuttumaan. Nykymaailma on hyväksyvämpi, ja homoseksuaaleja on nykyisin varmasti enemmän kuin esim. 1800-luvulla. Ehkä siis kirkonkin pitäisi tulla tässä asiassa nykyaikaa vastaan jotenkin? Vaikka avioliitto säilyisikin miehen ja naisen välisenä asiana, minin mielestäni kirkko voisi sentään siunata homoparien liitot.

Mielestäni koko asia on osittain huvittava, mutta toisaalta mielenkiintoinen pohdiskelun aihe: missä menee sen raja, mitä pitäisi totella kirjaimellisesti ja mikä pitäisi ottaa huomioon kulttuurillisessa kontekstissaan, ei-niin-kirjaimellisesti?

Pahoittelen hieman poukkoilevaa tekstiä ja sitä, että ajatukset eivät ole aivan järjestyksessä tekstissäni. Näin minä kuitenkin ajattelen tästä ajankohtaisesta asiasta.

Pst, sivuun päivitetty laatikko, josta löydätte joitain katselemiani leffoja.