Demistä harvoin löytyy mitään minun mielenkiintoani vastaavaa, mutta silti minulle tämä kyseinen lehti tulee. Yksi asia kuitenkin on monta lehteä jo pelastanut; Olavi Uusivirran kolumnit. Tällä kertaa se iski paremmin kuin hyvin.

"Big Brotheria, Lauri Tähkää ja politiikkaa pääsee halutessaan pakoon, mutta joulu ulottaa lonkeronsa kaikkialle ja piirittää karkulaisen varmemmin kuin poliisin karhuryhmä tai kaamosmasennus.

--

Olisiko joulun valtavan suosion syy siinä, että joulu on historian suurin paradoksi? Joulu on samaan aikaan täysin vastakkaisia asioita: hengellinen juhla ja kulutusbakkanaali, kauan odotettu hengähdystauko ja tykyttävä otsasuoni tavaratalon liukuportaissa. Varpusille muistetaan kerrankin antaa siemeniä, mutta possu laitetaan uuniin."

Minä virallisesti inhoan joulua. Marraskuu on puolivälissä, ja jokaisessa kaupassa myydään konvehtirasioita. Kaupungilla ei voi kävellä näkemättä jossain jotain jouluista: koristekuusta, jouluvaloja tai joulualeja. Kyllä minulle joulu kelpaisi, jos sen voisi viettää hyvässä seurassa pienessä mökissä keskellä ei mitään, ilman että tarvitsisi stressata joululahjoja tai muuta vastaavaa. Jo parin vuoden ajan olen mieluiten viettänyt joulun omissa oloissani, syöden jotain muuta hyvää ruokaa kuin joulukinkkua ja rosollia. Oikeastaan en ole koskaan syönyt moisia.

En osaa edelleenkään linkittää pelkkää videota blogiini, mutta tätä voisin kuunnella jouluna. Ja tietty Raskaampaa Joulua menee siinä sivussa, esimerkiksi Timo Rautiaisen laulamana Varpunen jouluaamuna on mielestäni todella kaunis. Jos joku haluaa jouluna liittyä seuraani syömään tortilloita ja katsomaan leffoja tai pelailemaan pelejä, niin on lämpimästi tervetullut.